Linnanmäen Valokarnevaalit – valoa lokakuun pimeneviin iltoihin

Lokakuun puolivälissä järjestettiin jälleen Linnanmäen kaksiviikkoiset Valokarnevaalit. Lähdin tutustumaan tähän ilmiöön pienellä varauksella. Linnanmäki ei ole kuulunut lempipaikkoihini, koska minua  huimaa jo pelkkä ajatus joutumisesta kieppumaan ilmassa kovaa kyytiä kulkevassa laitteessa. Lapsenlapsen kanssa lähdimme kuitenkin tutustumaan miltä huvipuisto näyttäisi iltavalaistuksessa. Minä pysyin tukevasti maan kamaralla, mutta lapsi sai kiertää laitteesta toiseen mielin määrin.

Illan hämärtyessä puisto alkoi näyttää yhä eksoottisemmalta ja salaperäisemmälta. Väkeä alkoi tulla yhä enemmän paikalle. Kaikki näyttivät iloisilta ja hyväntuulisilta.  Lapsenlapsen vilpitöntä riemua oli ihana seurata. Laite nimeltään Ukko näytti olevan kaikkein mieluisin kokemus ja siinä hän taisi käydä 3-4 kertaa. Metallivaunu ampaisi yläilmoihin kovalla vauhdilla ja pyörähti siellä ympäri niin että matkaajat roikkuivat hetken pää alaspäin. Se oli tytöstä niin mukavan kutkuttavaa. Katselin sitä menoa uteliaana ja hiukan ulkopuolisena. Oli kuitenkin elämys nähdä kauniisti valaistu huvipuisto väreineen. Mielikuvitus pääsi valloilleen ja siirryin hetkeksi lapsuuden satumaailmoihin. Helpotusta kaamosmasennukseen tuovat erilaiset kaupunkitapahtumat.

Ensi sunnuntaina 20.11. Aleksin joulukadun avajaiset klo 15.00 –17:00, lähtö Senaatintorilta

Tuomaan Markkinat Senaatintorilla 3.12.2016 – 22.12. 2016  ma-pe klo 11-20, la-su 10-19

Valofestivaali LUX Helsinki 5. – 9.1. 2017 klo 17:00 – 22:00  www.luxhelsinki.fi

Auroran koulu – modernia ja ekologista rakentamista Espoossa

Auroran uusi koulu valmistui elokuussa 2016.  Vanha koulu oli jouduttu purkamaan siinä ilmenneiden sisäilmaongelmien vuoksi. Arkkitehtitoimisto Auer & Sandås suunnitteli uuden koulun. Niklas Sandås toimi urakan pääsuunnittelijana. Kun hän menehtyi tammikuussa 2016, Claudia Auer vei suunnittelman loppuun. Auroran koulu sijaitsee Träskändan puistomiljöössä ja suunnittelijat säilyttivät parhaansa mukaan puiston arvokasta puustoa.

 Auroran koulu on rakennettu lähes nollaenergiataloksi. Katolle on muun muassa sijoitettu aurinkopaneeleja. Rakennuksessa on paljon suuria lasipintoja, mutta katon rakenne ja rakennuksen kaltevuus toimivat niin, että aurinko ei paista suoraan  luokkahuoneisiin. Rakennus on kolmikerroksinen ja siinä on matalampi siipirakennus, jossa sijaitsee päiväkoti.

Koulun keskus sijaitsee ensimmäisessä kerroksessa. Kun astuu sisään rakennukseen, tuntuu kuin tulisi  temppeliin, sillä tila vaikuttaa avaralta, korkealta ja ilmavalta. Vastapäisellä seinällä tila tuntuu jatkuvan ikkunoista avautuvaan puistoon. Saliin on sijoitettu pöydät ruokailua varten ja ikkunoiden viereisellä seinällä on esiintymislava, jota vastapäätä on leveä portaikko, joka toimii myös katsomona. 

Luokkahuoneet ovat lähes avoimia lasiseinineen, ja luokissa on uudenlaiset pulpetit, jotka ovat kolmionmuotoisia. Pöydistä voi helposti muodostaa erikokoisia ryhmäpöytiä. Lisäksi luokissa on pehmeitä kuutioistuimia.

Olin yllättynyt koulun kauniista arkkitehtuurista ja ylpeä suomalaisen suunnittelun avarakatseisuudesta. Tällaisessa ympäristössä olisi ilo työskennellä. Usko Suomen tulevaisuuteen sai uutta pontta. Onnea koululle!  Tietenkin olen myös iloinen siitä, että oma lapsenlapseni saa opiskella näin hienossa koulussa muiden tovereidensa kanssa. 

Arkkitehti Claudia Auer esitteli Auroran koulua 10.9.2016. OpenHouseHelsinki- päivänä.

Pokémoneja metsästämässä Suomenlinnasta

Viime viikolla teimme lapsenlapseni kanssa retken Suomenlinnaan. Tällä kertaa tarkoituksena oli löytää mahdollisimman paljon Pokémon-hahmoja. Heti satamassa löytyi varsin harvinainen pokémon-olento. Vietimme hauskan iltapäivän kuljeskellen koko saaren ympäri. Kävelimme miltei kymmenen kilometriä päivän kuluessa. Saaren eteläkärjessä poikkesimme Nikolai-pizzeriassa.

Tällä viikolla latasin Pokémon Go -mobiilipelin puhelimeeni, ja aloin opetella sen käyttöä. Oli pakko lukea ohjeita, sillä en ymmärtänyt mistä niitä pokémon -olioita oikein ilmestyy, ja kuinka ne saisin kiinni, ja mitä ovat Luret ja pokestopit. Nyt olen pyydystänyt 10 hahmoa, joista suurimman osan sain Kaivopihan varsinaiselta pokémonfanien kokoontumispaikalta. Kaikkiaan hahmoja on 250. Peli on saatavilla vain englanninkielisenä versiona. Peli julkaistiin heinäkuun 16. päivänä, ja se on saavuttanut suuren suosion maailmanlaajuisesti.

Mietin mikä pelissä oikein koukuttaa. Ehkäpä se on pelin uudenlainen tapa hakea pokémon-otuksia luonnosta samalla kävellen. Lisäksi jännittävä odotus siitä, mistä uusi olio voisi pompata kännykän ruutuun. Pitää olla nopea, sillä pokepalloja on aluksi noin sata, mutta niitä voi ostaa lisää tai niitä voi saada lisää pokestopeilta.  Eikä se pokémon -hahmo helpolla mene sinne pallon sisään. Pokemoneja voi myös kasvattaa pokémonin munista ja niitä voi hoitaa, jos ne ovat haavoittuneet taisteluissa. Ehkäpä tämä hoivaaminen ja kasvattaminen sekä toisaalta poikia kiinnostava taisteleminen on jutun yksi ytimistä.

Välillä pitää pysähtyä ja yrittää saada pokepallo osumaan pokémoniin. 

Sitten taas jatketaan kävelyä ja toivotaan uuden hahmon ilmestyvän kännykän ruudulle.

Suomenlinnan kaksi suurinta saarta muodostavat erittäin monipuolisen ympäristön. Kirkon ympärillä on rehevä lehtipuupuisto ja siellä voi vaikka syödä omia eväitä.

Taivas oli hohtavan sininen, kun saavuimme saarelle. Turisteja oli vielä varsin runsaasti.

Leikkikentällä  unohdettiin hetkeksi näyttöön tuijottaminen. Mukavan rentouttava leikkihetki teki terää.

Kohta jatkettiin matkaa ja lähdettiin kiipeämään kohti Susisaaren maisemia.

Tunnelin kautta jatkettiin matkaa kohti linnoituksen perustajan Augustin Ehrensvärdin asuintaloa. Rakennus on nykyään museona.

Ehrensvärdin haudalla kohtasimme joukon aasialaistaustaisia nuorukaisia, jotka kuvasivat innokkaasti hautapatsasta. Kuka tietää ehkä he myös etsivät pokémoneja.

Kuninkaanportin lähellä hanhet kiinnitivät huomiota.

Suomenlinnassa asustaa ympäri vuoden lähes tuhatkunta asukasta. Siellä on alakoulu, kirjasto, kauppa ja majoituspaikka sekä useita ravintoloita ja museoita. Se olisi unelmapaikka asustaa ainakin yhden vuoden ajan, jolloin voisi seurata luonnon kiertokulkua aivan läheltä pitäen

Saaren länsiosassa on kallioita, joille monet tulevat ottamaan aurinkoa helteisinä päivinä. Mereltä näytti nousevan uhkaavan näköisiä tummia pilviä.

Yksinäinen haaveilija katseli merelle ja kuunteli aaltojen rauhoittavaa loisketta rantakallioihin.

Vielä viimeinen pokémonin pyydystys, ja sitten oli aika lähteä kohti lauttarantaa.

Merelle muodostui hauskan näköinen sadepilvipatsas, joka oli tulossa kohti saarta. Tämänkertainen retki Suomenlinnaan oli varsin antoisa. Sain viettää laatuaikaa rakkaan lapsenlapseni seurassa, ja opin jotakin nykyhetken uudesta ilmiöstä aivan konkreettisella tasolla. Suomenlinnasta on tullut minulle erittäin tärkeä paikka. Siellä tuntee historian havinaa, ja luonto on lähellä. Varsinkin meren meditatiivinen vaikutus tuntuu kaikkialla.